Huomio

Hei Suski täällä!
Ilmoittelisin vaan, että olen tässä jo jonkian aikaa kirjoitellut toiseen blogiin. A Walk With Us
(http://awalkwithus.weebly.com/) Eli jos haluaa mun juttuja lueskella niin sinne siis. Tännekkin saatan jotain kirjoitella sitten kun saan Marian taas innostumaan tästä bloggailusta.
-Suski

Lukutoukan päiväkirja #2

Hello!

Nyt on aika ensimmäiselle Lukutoukan päiväkirja -wrap upille! Tässä aluksi heti surukseni ilmoitan, etten ehtinyt lukea kaikkia kirjoja, jotka viimeksi listasin. Päätin nimittäin, että jätän World War Z:n lukemisen myöhemmäksi. Tilanne on tämä, silläjos aioin lukea hieman vaikeampia kirjoja ruotsiksi, haluan todella tehdä sen ajatuksen ja ajan kanssa. Muuten sain kaikki luettua kunnialla. Päätin myös, että en kirjoita vielä tähän postaukseen arvostelua Divergent-sarjasta, sillä haluan tehdä sen videon muodossa.

 HUOM! Yritän pitää arvostelut mahdollisimman spoilerivapaina. Tietysti kirjasarjoissa tämä ei toteudu aivan täydellisesti jatko-osien takia, mutta yritän parhaani.

Nyt sitten asiaan, ja ensimmäisenä vuorossa John Boynen: Poika raidallisessa pyjamassa

Kirjassaan John Boyne kertoo traagisen tarinan 9-vuotiaasta saksalaisesta natsiupseerin pojasta Brunosta ja hänen ystävyydestään keskitysleirillä asuvan juutalaispojan Shmuelin kanssa. Bruno tapaa Shmuelin Brunon perheen muuttaessa tämän isän työn takia keskitysleirin läheisyyteen. Bruno käy salaa leikkimässä Shmuelin kanssa samalla itsekseen ihmetellen, mitä ihmettä aidan toisella puolella oikein tapahtuu. Eräänä päivän Shmuel kertoo isänsä kadonneen ja pyytää Brunoa auttamaan etsinnöissä. Bruno naamioiduttuaan ujuttautuu aidan ali ja lähtee auttamaan Shmuelia traagisin 

seurauksin. 

Tarina on kerrottu Brunon näkökulmasta naivisti ja lapsen silmin. Olen kuullut paljon puhetta siitä, miten traginen ja raskas kirja on. Itse en kuitenkaan ole samaa mieltä. Jos ei koskaan ennen ole lukenut 2. maailman sotaa käsittelevää kirjaa, voi Poika raidallisessa pyjamassa tuntua järkyttävältä. Minuun kirja ei tehnyt vaikutusta, sillä olin odottanut sen sisältävän muutakin kuin vain 9-vuotiaan pojan ajatuksia siitä, kuinka hänen isosiskonsa on ”toivoton tapaus”.

Suzanne Collins: The Hunger Games, Catching Fire ja Mockingjay

The Hunger Games eli Nälkäpeli

Kirja on sarjan ensimmäinen osa ja kertoo dystopisessa tulevaisuuden Pohjois-Amerikassa Panemissa asuvasta Katniss Everdeenistä. Panemissa järjestetään joka vuosi nälkäpeli, jonne arvotaan 24 12-19 vuotiaista kaikista Panemin osista pääkaupunkia lukuun ottamatta. Kun epäonnen arpa osuu Katnissin pikkusiskon Primrosen kohdalle, Katniss ilmoittautuu vapaaehtoiseksi ja ottaa siskonsa paikan julmassa taistelussa elämästä ja kuolemasta. Kirja koostuu suurimmilta osin teemojen ja ympäristön esittelystä.

En muistanut, kuinka uskomattoman mukaansa tempaava tämä kirja onkaan. Kirjaa oli mahdoton laskea käsistä, ja jos totta puhutaan, minun oli pakko lukea se kerralla läpi. Collins on todella herättänyt hahmonsa henkiin. Juoni etenee nopeasti ja sulavasti ilman töksähdyksiä vieden lukijan mukanaan. Nälkäpeli on mahtava teos, joka koukuttaa eikä päästä lukijastansa irti. Ensimmäisen sivun luettuaan on jo astunut uuteen täysin erilaiseen, mutta pelottavan samanlaiseen maailmaan.

Catching Fire eli Vihan liekit

Sarjan toisessa osassa pureudutaan syvemmin itse hahmoihin ja mitä ensimmäisen kirjan tapahtumat ovat aiheuttaneet. Mitä tapahtuu kun Katniss tajuaa, ettei peli loppunutkaan hänen päästyään areenalta?

Catching Fire keskittyy Nälkäpelin tapahtumien seurauksiin, ja hahmojen kehitykseen sekä kasvamiseen. Toimintaa ei kuitenkaan tästäkään kirjasta puutu, vaan päinvastoin tässä jatko-osassa jännitystä ja vaarallisia tilanteita löytyy. Mielestäni Vihan liekissä parasta onkin sen tasapaino juonen syventämisen, hahmokehityksen ja toiminnan välillä.

Mockingjay eli Matkijanärhi

Sarjan kolmannessa osassa Katnissistä on tullut kapinan symboli, halusi hän tai ei. Matkijanärhessä seurataan Katnissin sisäistä taistelua, kun hän yrittää pysyä omana itsenään kaiken kaaoksen ja poliittisen propaganda -pelin keskellä.

Matkijanärhi on kiistatta lempparini näistä kolmesta kirjasta, enkä malta nähdä, miltä se tulee näyttämään isolla screenillä. Kirja on samanaikaisesti jännittävä ja mukaansa tempaava scifiseikkailu, sekä maailmaamme kritisoiva raskaita teemoja sisältävä ajatustenherättäjä. On vaikea löytää sanoja kuvaamaan tätä kirjaa. Lyhyesti sanottuna se oli jännittävä, ajatuksia herättävä, mahtava ja aivan täydellinen lopetus niinkin fantastiselle sarjalle kuin Nälkäpeli. Collins todellakin osasi lopettaa sarjansa oikein.

Yhteenveto
Nälkäpeli on sarja, joka kaikkien pitäisi lukea. Kirjasta löytyy jotain jokaisella, enkä ole kuullut kenestäkään, kuka ei olisi kyseisestä kirjasta pitänyt. Sarja sopii niin aikuisille, nuorille, tytöille kuin pojillekin. Rakastin tätä sarjaa jo ensimmäisellä lukukerralla, mutta nyt sanat eivät riitä. Tiedän, että tulen lukemaan nämä kolme kirjaa vielä uudelleen ja uudelleen.


Sarah Rees Brennan, Tessa Gratton, Rachel Hawkins, Christine Johnson, Valerie Kemp, Malinda Lo, Myra McEntire, Saundra Mitchell, Sarah Ockler, Jackson Pearce, Aprilynne Pike, Dia Reeves, Beth 

Revis, Carrie Ryan, Jon Skovron, ja Courtney Summers : Defy the Dark

Kokoelma sisältää 17 novellia, joissa on kaikissa jokseenkin mystinen tai muuten synkähkö aihe.

En pitänyt kokoelmasta kovinkaan paljoa, vaikka se muutaman kiinnostavan novellin sisälsikin. Koska kirjoittajia oli paljon, tarjosi se tilaisuuden tutkia eri kirjoittajien tyylejä. Koin kuitenkin suuren pettymyksen, kun huomasin, että useimpien tarinoiden juonet vain tallasivat paikallaan eikä edetty eteen tai taakse. Kirja sopii ehkä henkilöille, jotka tykkäävät lukea ahdistavia ja häiritseviä tarinoita. Itse en kyllä aio koskea kirjaan enää, sillä en mielelläni aiheuta itselleni minkäänlaista ylimääräistä ahdistusta.

Tammikuun kirjat
Kerstin Gier: Ruby Red, Sapphire Blue


-Suski