Kirjarakastajan paratiisissa

Kirjarakastajan paratiisissa

Heip kaikille bibliofiileille! Väriskää kateudesta, sillä vietin tänään megamagean päivän Helsingin kirjamessuilla. Päivästä kehkeytyi pienen lahjakkaan säätämisen avulla melkoinen seikkailu, kun

a) Tajusin aamulla, etten saisi kyytiä ja joutuisin näkemään vaivaa reitin googlettamiseen.
b) Odotin bussia kaatosateessa vaan huomatakseni jättäneeni pääsylipun sisälle. Ja ylläri, en tietenkään ottanut avaimia mukaan.
c) Mietin, kuinka murtautua kotiini mahdollisimman vähin vaurioin, ennen kuin viimen tajusin kolkuttaa nöyränä naapurin oveen.
e) Saavuttuani Leppävaaraan tajusin, että minun on ensimmäistä kertaa elämässäni jouduttava ihan yksin menemään lähiliikennejunalla Pasilaan! (HUUU)
((vaikka tunnetusti ensimmäiset kerrat ovat  aina sotkuisia ja sählyisiä, junamatka sujui ilman sen suurempia onkelmia))

No, mitä messuilla sitten loppujen lopuksi oli?
Vastaus: kaikkea.

                                                          Jokaiseen makuun jotakin

                                                    Nämä herkut lähti iloisena mukaan:

 Ja tietysti ne jotka kiinnittävät huomiota oikeisiin asioihin, löytävät tämänlaisia makupaloja. Aivan asiallisen näköinen kirja, eikö?

 

Vaan mitä käy kun katsahtaa teoksen takakantta?

Juurikin näin.

 :D

Näiden mukavien yllätysmomenttien lisäksi messuilta saattoi bongata vaikka mitä muuta mukavaa:

Ja kaiken hyvän lisäksi satuin käymään vielä ruokamessuilla samassa rakennuksessa. Ja mitä sieltä löytikään?

+ yksi pakollinen iltapäivän sushi.
Nam!
Voisi sitä lauantaipäivää huonomminkin viettää.

Syysloma

Hellou kaikille!
Olin syyslomamatkalla vanhempieni kanssa Italiassa, ja päätin tässä postauksessa kertoa teille hieman matkastani.
Keskiviikko 

Päivä alkoi hektisesti sillä luulimme myöhästyvämme koneesta. Olimme varanneet aikaa lentokentälle sen normaalin 1,5-2 tuntia. Epätoivo kyllä iski kun turvatarkastuksen jono ylsi Helsinki-Vantaan terminaali 2 päästä päähän. Pienestä tungoksesta huolimatta etenimme kuitenkin yllättävän nopeasti, ja ehdimme lennolle helposti.

2h ja 50min lennon jälkeen saavuimme Rooman Fiumicinon lentokentälle.  Niin kuin kuvasta voi päätellä Fiumicinon kentällä ei suvaita trollailua.

Automatkasta selvittiin kasalla italialaisia karkkeja. Maistuivat muuten aivan taivaallisilta!

Kun saavuimme määränpäähäämme Santa Cristinan linnaan, saimme pienen opastetun kierroksen linnan ympäristöstä.

Torstai

Torstaina olin kokopäiväratsastuksella. Lähdimme hotellilta kymmeneltä aamulla ja palasimme kuudelta iltapäivällä. Retki oli aivan mahtava pientä kömmähdystä lukuun ottamatta. Lounastauon jälkeen hevonen, jolla ratsastin nimittäin säikähdyksissään pomppasi jalkani päälle. Minulla oli turvakengät jalassa, joten en sen kummemmin tuhissut. Kuitenkin, kun olimme puolessa välissä paluumatkaa, jalkaani alkoi sattua aivan tajuttomasti. Suomalaisen sisun avulla ratsastin kuitenkin koko matkan loppuun asti. Asuntoomme päästyäni otin kengän pois jalasta, ja HUI jalkani oli paisunut ainakin kolminkertaiseksi. Tämän jalkavammani takia päätin, että lepäisin ainakin seuraavan päivän.

aamupala <3

Ennen retkeä tein tuttavuutta linnan koiran Mindyn kanssa.

Wendy

Lounastauolla kävimme uimassa ja söimme ruhtinaallisen italialaisen lounaan. Kuvan koira Wendy vaelsi kanssamme koko 36 km. Tässä vielä kuvia paluumatkasta.

Perjantai
Torstaisen tapaturman jälkeen jalkani ei ollut edes kävely kunnossa, joten päädyimme tekemään ajomatkan Perugiaan.

  
Lauantai
 Aamulla kävin lääkärissä kuvauttamassa jalkani, ja sain huokaista helpotuksesta, koska jalastani ei löytynyt murtumaa. Iltapäivällä meninkin sitten jo maastoilemaan.

Saatiin linnasta hotellihenkilökuntaa tulkkaamaan, sillä sairaalassa ei puhuttu englantia.

Illallisettiin omassa pienessä talossamme :)

Sunnuntai
 Sunnuntaina menin aamu- sekä iltapäiväratsastukselle. 

 Maanantai
Maanantaina oli lähtöpäivä, ja oli hieman haikea fiilis.
Heti aamumaastoilun jälkeen oli sitten lähtö, ja koko lentomatka kului ruotsin läksyjen parissa.

Olisi ollut iloisempi ilme, jos olisin tiennyt maistavani parasta suklaakakkua ikinä!

Siinä oli siis minun syyslomani.
Saldo: kuoleman väsymys, kipeä jalka ja mahtava loma

-Suski

Fall time sadness

Illat alkavat pimetä, ja talvi tekee tuloaan. On aika vaihtaa tennarit nilkkureihin sekä kaivaa kangastakit komeroista. Auringosta ei vielä puoli seitsemältä näy vilahdustakaan, ja sängystä nousu hankaloituu mukavasti 200 %.  Poutakin alkaa jo vaihtua sateen kautta hallaan. On syksyssä tietenkin hyviäkin puolia, kuten alennusmyynnit ja kauniit lehdet. Kuitenkin let’s be real syysmasennus ei ole kiva juttu.

Yleensä tällaista syksyistä ”zombi modea” lievitetään mm. ostamalla itselle jotain kivaa tai surffaamalla internetissä päivät pitkät. Mutta kuten kaikki varmaan ovatkin jo huomanneet, lähes KAIKKI kärsivät tästä syksyisestä piinasta… ainakin jollain tasolla. Tänä syksynä päätin hoitaa tulevaa syysmasennusta hieman erilaisella keinolla kuin ennen. HYMYILEMÄLLÄ! Eli siis ihan se normaali perus hymy, joka kyllä varmasti löytyy jokaisen ilmepankista. Kun hymyilee, alkaa pikkuhiljaa tuntea olonsa iloiseksi. Parasta on, että hymyt tarttuvat. Hymyilemällä aivan vieraille vastaantulijoille poistat siis omaa että muiden syyssynkkyyttä.

Kun saa muut ihmiset hymyilemään, oma mieliala kohoaa huomattavasti. Miksi siis jättää muiden piristäminen vain hymyilyyn? Satunnaiset auttavat kädet tai ystävälliset eleet eivät todellakaan ole pahitteeksi kenellekään. Itse tästä random acts of kindness- touhusta kiinnostuin Misha Collinsin takia. Satuin nimittäin eräänä päivänä klikkaamaan hänen twitteristään linkkiä sivulle Random Acts.

Siis tämä herra tässä. (Joku saattaa tunnistaa Castielinä sarjasta Supernatural)

Tähän loppuun vielä lyhyt muistilista päivänpiristäjille!

• HYMYILE
• Anna läheisilllesi (kaverit,perhe jmv.) positiivista palautetta joka ikinen päivä
• Jos näät jonkun juoksemassa bussiin, johon olet menossa, odota hetki, että hänkin ehtii.
• Tee jotain odottamatonta (positiivisesti siis :) )
• Ole spontaani.

Hyvää syksyä kaikille!

-Suski